Suunnitelmatalouden Zombiet ja Hyperinflaatiopeikot

Mikael Hed pohtii yrittäjien ja sijoittajien toimintaa markkinoilla koronaviruksen ja keskuspankkielvytyksen aiheuttaman poikkeuksellisen epävarmuuden keskellä

Mikael Hed | Evli Growth Partners

Koronavirus aiheutti pandemian joka aiheutti suuren shokin maailmantaloudelle. Sen torjumiseksi eri maiden keskuspankit ovat ottaneet aseekseen määrällisen elvyttämisen (engl. quantitative easing) ostamalla erilaisia velkakirjoja markkinoilta suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan aiemmin. Taloustieteilijätkään eivät tunnu olevan yhtä mieltä siitä mitkä seuraamukset määrällisellä elvyttämisellä on pidemmällä aikavälillä, vaikka lyhyellä tähtäimellä pörssikurssit kieltämättä ovat nousseet elvytyksen tahdissa. En ole taloustieteilijä, joten olen joutunut muodostamaan arvauksen markkinoiden tulevaisuudesta niiden tietojen pohjalta jotka onnistun löytämään.

Talous oli jo ennen koronakriisiä huteralla pohjalla. Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien lainojen korot ovat pysyneet hyvin alhaalla, joka on johtanut monen yrityksen ylivelkaantumiseen. Viime talvena Yhdysvalloissa lähes 17% ja muissa johtavissa talouksissa noin 12% pörssiyhtiöistä oli niin velkaantunut etteivät ne kyenneet maksamaan edes lainojensa korkoja, saati sitten lyhentämään lainojaan. Pandemian alettua keskuspankit aloittivat rajattomat elvytystoimet, joilla ne varmistavat että yritysten lainahanat pysyvät auki. Keskuspankit ovat siirtyneet ostamaan roskalainoja, joilla nämä kaikkein riskialtteimmat zombiet voivat edelleen jatkaa toimintaansa ja entisestään kasvattaa velkataakkaansa. Tämän velkataakan purkaminen hallitusti näyttää hyvin haastavalta, ellei mahdottomalta. Samaan aikaan työttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti länsimaissa ja maiden jo ennestään korkeat velkaantumisasteet kasvavat kohisten. Maaliskuun korjausliikkeen jälkeen pörssikurssit ovat kuitenkin laajalla rintamalla nousseet takaisin lähelle ennätystasojaan. Miten tämä on mahdollista?

Koronakriisin myötä keskuspankit aloittivat rajattomat elvytystoimet jotta yritysten lainahanat pysyisivät auki

Deutsche Bankin mukaan keskuspankit ovat lopettaneet markkinatalouden. Ennen oli näkymätön käsi joka ohjasi kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Sen on korvannut käsi jonka keskuspankit laittavat alle joka kerta kun markkinat yrittävät korjata epäterveitä rakenteita. Keskuspankit taikovat nyt lisää rahaa tahtiin jota ei ole nähty milloinkaan aikaisemmin, ja sillä rahalla poistetaan markkinoilta lainainstrumenttien riskit. Tämä hyödyttää mm. private equity-toimijoita jotka ovat maksimoineet ostamiensa yritysten velkavivun, mutta joille edelleen on tarjolla loputtomasti lisää rahaa. Samalla velkavuori kasvaa yhä suurempiin mittoihin.

Aina aikaisemmin rajattoman rahan painaminen on eri maissa päättynyt hyperinflaatioon ja taloudelliseen katastrofiin. Määrällinen elvytys ei kuitenkaan ole saanut inflaatiomittaria värähtämään juuri lainkaan. Miksi? Inflaation nousu vaatisi ostovoiman eli kysynnän kasvamista tai tarjonnan kutistumista. Oma hypoteesini on että määrällinen elvytys ei valu palkkoihin asti, vaan se jää jumiin matkan varrella pankkien ja yritysten taseisiin tai jaetaan osinkoina ja osakkeiden takaisinostoina osakkeenomistajille. Elvytykseen käytetyt biljoonat ovat nostaneet pörssikursseja, mutta koska pörssin osakkeiden omistus jakautuu lähinnä institutionaalisille sijoittajille ja kaikkein varakkaimmille yksityishenkilöille, eivät pörssikurssien isotkaan nousut ole rikastuttaneet kansan syviä rivejä. Tällöin kuluttajien ostovoima ei koskaan nouse dramaattisesti, eikä inflaatiopainetta synny kysyntäpuolelta. Samaan aikaan valtava osa länsimaiden tavaroiden tuotannosta on siirtynyt halvempiin maihin, ja halpaa tavaraa riittää kaikille, eli tarjonta pysyy vahvana siinäkin tilanteessa että länsimaiden työttömyys nousee taivaisiin, ja taas inflaatio pysyy matalana.

Markkinat ovat koukussa keskuspankin raharuiskeisiin, eikä tätä addiktiota katkaista ilman rajuja vieroitusoireita

Esimerkkinä voimme katsoa Yhdysvaltojen tilannetta. Koronakriisin aikaan Yhdysvalloissa yli 30 miljoonaa ihmistä on menettänyt työpaikkansa. Samassa ajassa, maalis-huhtikuussa tänä vuonna, Amerikan 629 miljardöörin varallisuus kasvoi Forbesin mukaan käsittämättömällä 300 miljardilla dollarilla. Miljardöörien ostokset eivät yksinään saa aikaan inflaatiopainetta, mutta kymmenet miljoonat työttömät saavat kyllä hintoihin laskupainetta.

Keskuspankit ovat määrällisellä elvytyksellä lykänneet eteenpäin vääjäämätöntä korjausliikettä, koko ajan kasvattaen maiden ja yritysten velkataakkaa, ja vääristäen samalla rajusti markkinoiden kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Nyt keskuspankit ovat jumissa ostokierteessä, koska jos ne lopettavat tukiostonsa, niin korot yrityslainojen, kiinteistölainojen, sekä valtionlainojen puolella nousisivat dramaattisesti. Markkinat ovat siis koukussa keskuspankin raharuiskeisiin, enkä näe miten tätä addiktiota voitaisiin katkaista ilman rajuja vieroitusoireita.

Japanin esimerkki osoittaa että nykyisen matalan koron ja matalan inflaation aikana vahvan keskuspankin tukiosto-ohjelman tukema valtio voi velkaantua lähes rajattomasti ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Japanin valtiolla on 2,5 kertaa maan bruttokansantuotetta vastaava määrä velkaa, ja lisää tulee päivittäin, eikä kukaan tunnu olevan tästä kovin huolissaan. Yhdysvalloilla ja Euroopalla on Japanin lukemiin vielä hyvin pitkä matka, vaikka niissäkin hätyytellään jatkuvasti uusia ennätyksiä.

Talouden vanhat lainalaisuudet on hetkellisesti kytketty pois päältä määrällisen elvytyksen tekohengityksellä

Tämän päivän hyväksytty totuus on että mikäli emme elvyttäisi, olisi talous vielä paljon huonommassa jamassa ja lamasta ylös nouseminen kestäisi pidempään. Tämä saattaa hyvinkin olla totta. Väitän kuitenkin että nykyiset määrällisen elvytyksen toimet eivät luo pysyvää talouskasvua, vaan pikemminkin keinotekoisen nousun joka loppuu elvytyksen myötä. Lisäksi määrällinen elvytys pahentaa tuloeroja koska elvytykseen käytetyt rahat päätyvät tulopyramidin huipulle. Näiltä osin olisi keskuspankeilla ja hallituksilla mietinnän paikka jotta voisimme kohdentaa elvytyksen entistä paremmin aitoon kasvuun ja työpaikkojen luontiin.

Oma tuntumani kaiken tämän pohjalta on että talouden vanhat lainalaisuudet on hetkellisesti kytketty pois päältä määrällisen elvytyksen tekohengityksellä. Jossain tulee raja rahan painamiselle, eikä kukaan tiedä missä se raja kulkee ennen kuin ylitämme sen. Ja kun ylitämme sen, tulemme näkemään korjausliikkeen joka hakee vertaistaan. Kun markkinat kuitenkin nousevat, ja korjausliike saattaa olla vielä kaukana, ei sijoittajana voi vain istua odottamassa että jotain tapahtuisi. Elämme siis uutta normaalia jossa on sopeuduttava vielä tavanomaistakin suurempaan epävarmuuteen.

Mielipidekirjoituksen tekijänä Mikael Hed.

Kirjoitus kuvaa tekijän henkilökohtaista kantaa aiheesta, eikä näin ollen vastaa Evli Pankin näkemyksiä.